Käyttöjärjestelmän ydin eli kernel tulee valmiina Linux-jakelun mukana. Usein ei ole juurikaan hyötyä kääntää ydintä itse, jos vakioydin toimii.
Jos vakioydin ei omassa koneessa toimi tai tarvitaan
erikoisominaisuuksia voi oman ytimen tehdä helposti. Vaikeata on
valita ytimeen mukaan tulevat ja pois jätettävät osat. Lisäksi pitää
muistaa ottaa ytimeen mukaan ne osat, joita tarvitaan
juuritiedostojärjestelmän käyttöön siten, että nämä osat eivät ole
moduuleina. Useimmiten levyohjain ja tiedostojärjestelmän ajuri pitää
olla mukana staattisesti linkattuina. Kopioimalla Debianin käyttämä
asetustiedosto mieluiten samaa versiota olevasta ytimestä
hakemistosta /boot
,
esimerkiksi /boot/config-2.6.26-2-686
, saadaan
hyvä pohja mistä jatkaa muokkausta. Tiedosto kopioidaan siihen
hakemistoon johon ytimen lähdekoodit purettiin
nimelle .config
.
Debian GNU/Linux tarjoaa kernel-package-ohjelmapaketin,
jonka avulla ydin Debian-järjestelmään on kätevintä tehdä. Tämän
avulla syntyy asennuspaketti, josta ydin voidaan asentaa muihinkin
koneisiin. Kannattaa kääntää ydin nopeimmassa koneessaan ja kopioida
asennuspaketti siihen koneeseen jossa ydintä tarvitaan. Paketin
käyttöohje löytyy tiedostosta
/usr/share/doc/kernel-package/README.gz
.
Kannattaa asentaa myös paketti libncurses5-dev
jotta make menuconfig toimii.
Menetellään seuraavasti:
kernel-source-9.9.99
tai
noutamalla ne ftp.funet.fi:stä.
Noudettu pakattu tiedosto puretaan esimerkiksi omaan kotihakemistoon,
tar xvjf linux-2.6.9.tar.bz2.
.config
-tiedoston tai komentaa make
menuconfig, make xconfig tai
make gconfig jos haluaa itse tehdä asetukset. Jos
on tallessa vanha .config
, kopioidaan se tähän
hakemistoon ja komennetaan make oldconfig, tällöin
ei tarvitse uudelleen valita niitä asetuksia jotka vanhassa on jo
tehty.